vaino
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaino (1)
- (oikeustiede) jonkin ihmisryhmän perusoikeuksien tahallinen epääminen ryhmän tai yhteisön ominaisuuksien vuoksi
- juutalaisvaino, kristittyjen vainot
- (arkikieltä) jonkun tai jonkin juridisten tai muiden oikeuksien jatkuva tahallinen loukkaaminen
- Pussiahman kanta vaarantui siihen kohdistetun vainon takia.
- (vanhentunut) sota
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑi̯no/
- tavutus: vai‧no
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaino | vainot |
| genetiivi | vainon | vainojen |
| partitiivi | vainoa | vainoja |
| akkusatiivi | vaino; vainon |
vainot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vainossa | vainoissa |
| elatiivi | vainosta | vainoista |
| illatiivi | vainoon | vainoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vainolla | vainoilla |
| ablatiivi | vainolta | vainoilta |
| allatiivi | vainolle | vainoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vainona | vainoina |
| translatiivi | vainoksi | vainoiksi |
| abessiivi | vainotta | vainoitta |
| instruktiivi | – | vainoin |
| komitatiivi | – | vainoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaino- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- sukua venäjän sanalle война, "sota"
Käännökset
[muokkaa]1. jonkin ihmisryhmän perusoikeuksien tahallinen epääminen ryhmän tai yhteisön ominaisuuksien vuoksi
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]juutalaisvaino, kerettiläisvaino, noitavaino, uskonvaino, vainoharha, vainohullu, vainovalkea
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vaino Kielitoimiston sanakirjassa