Siirry sisältöön

vaino

Wikisanakirjasta
Katso myös: Väinö
Wikipedia
Katso artikkeli Vaino Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vaino (1)[1]

  1. (oikeustiede) jonkin ihmisryhmän perusoikeuksien tahallinen epääminen ryhmän tai yhteisön ominaisuuksien vuoksi
    juutalaisvaino, kristittyjen vainot
  2. (arkikieltä) jonkun tai jonkin juridisten tai muiden oikeuksien jatkuva tahallinen loukkaaminen
    Pussiahman kanta vaarantui siihen kohdistetun vainon takia.
  3. (vanhentunut) sota

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑi̯no/
  • tavutus: vai‧no

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaino vainot
genetiivi vainon vainojen
partitiivi vainoa vainoja
akkusatiivi vaino;
vainon
vainot
sisäpaikallissijat
inessiivi vainossa vainoissa
elatiivi vainosta vainoista
illatiivi vainoon vainoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vainolla vainoilla
ablatiivi vainolta vainoilta
allatiivi vainolle vainoille
muut sijamuodot
essiivi vainona vainoina
translatiivi vainoksi vainoiksi
abessiivi vainotta vainoitta
instruktiivi vainoin
komitatiivi vainoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaino-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

juutalaisvaino, kerettiläisvaino, noitavaino, uskonvaino, vainoharha, vainohullu, vainovalkea

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vaino Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1