kohtalo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
kohtalo (2)
- asioiden kulku tai yleensä huono lopputulos ikään kuin se olisi ennalta määrätty
- Pekan kohtalo oli surkea: hän kuoli nuorena auto-onnettomuudessa.
- Suomen maatalouden kohtalo ratkaistaan ruokapöydissä.
- Huonot renkaat olivat koitua auton ostajan kohtaloksi.
- Merkittävä käänne Itämeren luonnonlohen kohtalossa saattaa syntyä, jos Ruotsin hallitus päättäisi ottaa Tornionjoen mukaan Euroopan unionin Natura 2000 -verkostoon.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkoht̪ɑlo/
- tavutus: koh‧ta‧lo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kohtalo | kohtalot |
| genetiivi | kohtalon | kohtalojen kohtaloiden kohtaloitten |
| partitiivi | kohtaloa | kohtaloita kohtaloja |
| akkusatiivi | kohtalo; kohtalon |
kohtalot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kohtalossa | kohtaloissa |
| elatiivi | kohtalosta | kohtaloista |
| illatiivi | kohtaloon | kohtaloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kohtalolla | kohtaloilla |
| ablatiivi | kohtalolta | kohtaloilta |
| allatiivi | kohtalolle | kohtaloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kohtalona | kohtaloina |
| translatiivi | kohtaloksi | kohtaloiksi |
| abessiivi | kohtalotta | kohtaloitta |
| instruktiivi | – | kohtaloin |
| komitatiivi | – | kohtaloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kohtalo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. asioiden kulku tai yleensä huono lopputulos ikään kuin se olisi ennalta määrätty
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kohtalokas
- substantiivit: kohtalotar
Yhdyssanat
[muokkaa]elämänkohtalo, ihmiskohtalo, kohtalonhetki, kohtalonkukka, kohtalonkysymys, kohtalonpensas, kohtalontie, kohtalonyhteys, kohtalotoveri, kohtalousko
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kohtalo Kielitoimiston sanakirjassa