soitto

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soitto (1-C)

  1. soittaminen puhelimella; puhelinsoitto
  2. soittaminen musiikki-instrumentilla; kellon soittaminen
  3. soittimien tai kellon soitosta muodostuva musiikki tai ääni
  4. levysoittimen tms. soittaminen
  5. merkkiääni

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alkusoitto, harhasoitto, iltasoitto, kellojensoitto, kellonsoitto, kitaransoitto, loppusoitto, pianonsoitto, pitkäsoitto, puhelinsoitto, sellonsoitto, soittoharrastus, soittokello, soittokone, soittokunta, soittolava, soittoläksy, soittonappi, soittonappula, soittoniekka, soitto-opinnot, soitto-oppilas, soittopeli, soittopyyntö, soittorasia, soittoruokala, soittotaito, soittotekniikka, soittotunti, suunsoitto, torvisoitto, urkujensoitto, vikasoitto, virhesoitto, viulunsoitto, välisoitto, yhteissoitto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.