soitto
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- soittaminen puhelimella; puhelinsoitto
- soittaminen musiikki-instrumentilla; kellon soittaminen
- soittimien tai kellon soitosta muodostuva musiikki tai ääni
- levysoittimen tms. soittaminen
- merkkiääni
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsoi̯t̪ːo/
- tavutus: soit‧to
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | soitto | soitot |
genetiivi | soiton | soittojen |
partitiivi | soittoa | soittoja |
akkusatiivi | soitto; soiton |
soitot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | soitossa | soitoissa |
elatiivi | soitosta | soitoista |
illatiivi | soittoon | soittoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | soitolla | soitoilla |
ablatiivi | soitolta | soitoilta |
allatiivi | soitolle | soitoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | soittona | soittoina |
translatiivi | soitoksi | soitoiksi |
abessiivi | soitotta | soitoitta |
instruktiivi | – | soitoin |
komitatiivi | – | soittoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | soito- | |
vahva vartalo | soitto- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
Ks. puhelinsoitto |
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
alkusoitto, harhasoitto, iltasoitto, kellojensoitto, kellonsoitto, kitaransoitto, loppusoitto, pianonsoitto, pitkäsoitto, puhelinsoitto, sellonsoitto, soitonopettaja, soitto-opinnot, soitto-oppilas, soittoharrastus, soittokaveri, soittokello, soittokone, soittokunta, soittolava, soittolista, soittoläksy, soittonappi, soittonappula, soittoniekka, soittopeli, soittopyyntö, soittorasia, soittoruokala, soittotaito, soittotekniikka, soittotunti, soittoääni, suunsoitto, torvisoitto, urkujensoitto, vikasoitto, virhesoitto, viulunsoitto, välisoitto, yhteissoitto
Aiheesta muualla[muokkaa]
- soitto Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.