soitto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soitto (1-C)

  1. soittaminen puhelimella; puhelinsoitto
  2. soittaminen musiikki-instrumentilla
  3. levysoittimen tms. soittaminen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi soitto soitot
genetiivi soiton soittojen
(soittoin)
partitiivi soittoa soittoja
akkusatiivi soitto; soiton soitot
Sisäpaikallissijat
inessiivi soitossa soitoissa
elatiivi soitosta soitoista
illatiivi soittoon soittoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi soitolla soitoilla
ablatiivi soitolta soitoilta
allatiivi soitolle soitoille
Muut
essiivi soittona soittoina
translatiivi soitoksi soitoiksi
abessiivi soitotta soitoitta
instruktiivi soitoin
komitatiivi soittoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta soittaa[1] +-o

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alkusoitto, harhasoitto, kellojensoitto, kellonsoitto, kitaransoitto, loppusoitto, pianonsoitto, pitkäsoitto, puhelinsoitto, sellonsoitto, soittoharrastus, soittokello, soittokone, soittokunta, soittolava, soittoläksy, soittonappi, soittonappula, soittoniekka, soitto-opinnot, soitto-oppilas, soittopeli, soittopyyntö, soittorasia, soittoruokala, soittotaito, soittotekniikka, soittotunti, suunsoitto, torvisoitto, urkujensoitto, vikasoitto, virhesoitto, viulunsoitto, välisoitto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. 5. muuttamaton laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.