soitto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

soitto (1-C)

  1. soittaminen puhelimella; puhelinsoitto
  2. soittaminen musiikki-instrumentilla; kellon soittaminen
  3. soittimien tai kellon soitosta muodostuva musiikki tai ääni
  4. levysoittimen tms. soittaminen
  5. merkkiääni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi soitto soitot
genetiivi soiton soittojen
partitiivi soittoa soittoja
akkusatiivi soitto; soiton soitot
sisäpaikallissijat
inessiivi soitossa soitoissa
elatiivi soitosta soitoista
illatiivi soittoon soittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi soitolla soitoilla
ablatiivi soitolta soitoilta
allatiivi soitolle soitoille
muut sijamuodot
essiivi soittona soittoina
translatiivi soitoksi soitoiksi
abessiivi soitotta soitoitta
instruktiivi soitoin
komitatiivi soittoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alkusoitto, harhasoitto, iltasoitto, kellojensoitto, kellonsoitto, kitaransoitto, loppusoitto, pianonsoitto, pitkäsoitto, puhelinsoitto, sellonsoitto, soittoharrastus, soittokello, soittokone, soittokunta, soittolava, soittoläksy, soittonappi, soittonappula, soittoniekka, soitto-opinnot, soitto-oppilas, soittopeli, soittopyyntö, soittorasia, soittoruokala, soittotaito, soittotekniikka, soittotunti, suunsoitto, torvisoitto, urkujensoitto, vikasoitto, virhesoitto, viulunsoitto, välisoitto, yhteissoitto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • soitto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.