sini

Wikisanakirjasta
Katso myös: Sini, šini
Wikipedia
Katso artikkeli Sini Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sini (7)

  1. sininen väri, sinisyys
    Lentäjät voivat nauttia taivaan sinestä pilviselläkin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsini/
  • tavutus: si‧ni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sini sinet
genetiivi sinen sinien
(sinein)
partitiivi sineä siniä
akkusatiivi sini;
sinen
sinet
sisäpaikallissijat
inessiivi sinessä sinissä
elatiivi sinestä sinistä
illatiivi sineen siniin
ulkopaikallissijat
adessiivi sinellä sinillä
ablatiivi sineltä siniltä
allatiivi sinelle sinille
muut sijamuodot
essiivi sinenä sininä
translatiivi sineksi siniksi
abessiivi sinettä sinittä
instruktiivi sinin
komitatiivi sinine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sine-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • mahdollisesti iranilainen laina[1]
  • Mahdollisesti sanskritissa jiva (jousen/ympyrän kaari), joka lainattiin arabiaan muodossa jiba ja Robert Chesteriläisen arabiasta latinaan (virheellisesti) kääntämä termillä sinus[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

indigosini, kobolttisini, merensini, päivänsini, siniautere, sinibaretti, sinihappo, siniharmaa, siniheinä, sinijäljennös, sinikaali, sinikello, sinikettu, sinikivi, sinikopio, sinikuusama, sinikynä, sinilevä, sinililja, sinimailanen, sinimonarkki, sinimusta, sininärhi, sinipaita, sinipiika, sinipuna, sinipunertava, sinipunerva, sinirinta, siniristilippu, sinisiipi, sinisiirtymä, sinisilmä, sinisimpukka, sinisorsa, sinisukka, sinisuohaukka, sinitaivas, sinitiainen, sinitähtönen, sinivalas, sinivalkea, sinivalmuska, sinivalvatti, sinivatukka, siniverinen, sinivihreä, siniviiva, sinivioletti, sinivoikala, sinivuokko, siniväri, taivaansini

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sini Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

sini (5)

  1. (matematiikka) sini-funktio, eräs trigonometrisista funktioista
    Kulman sini on sen vastaisen kateetin ja hypotenuusan pituuksien suhde.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sini sinit
genetiivi sinin sinien
(sinein)
partitiivi siniä sinejä
akkusatiivi sini;
sinin
sinit
sisäpaikallissijat
inessiivi sinissä sineissä
elatiivi sinistä sineistä
illatiivi siniin sineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sinillä sineillä
ablatiivi siniltä sineiltä
allatiivi sinille sineille
muut sijamuodot
essiivi sininä sineinä
translatiivi siniksi sineiksi
abessiivi sinittä sineittä
instruktiivi sinein
komitatiivi sineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

siniaalto, sinifunktio, sinikäyrä, sinilause, sinimuoto, siniviivain, siniväittämä, sinivärähtely, siniääni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sini Kielitoimiston sanakirjassa

Ainu[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sini, yksipaikkainen verbi

  1. levätä
  2. pitää tauko

Liittyvät sanat[muokkaa]

sinki

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sini

  1. (taivutusmuoto) passiivin preesensin infinitiivi verbistä sinō

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. sininen.
  2. https://matematiikkalehtisolmu.fi/1998/2/lehtinen/