sinen

Suomi

Substantiivi

sinen

1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta sini (sinisyys)

Ainu

Substantiivi

sinen (katakana: シネン)

1. yksi ihminen

Etymologia

• sanoista sine (yksi) ja -n (ihmisten lukumäärää ilmaiseva suffiksi)

Liittyvät sanat

• sine, sinep, arsuy
• hempakiw
• sinen, tun, ren, inen, asiknen, iwaniw, arwaniw, tupesaniw, sinepesaniw, waniw, hotnen

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Seimat

Substantiivi

sinen

1. eräs koirarotu