rutina

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina (12)[1]

  1. ratiseva ääni, esim. hiekan hammasrattaiden välissä
  2. (arkikieltä) valitus
    Johtajan uusi linjaus aiheutti taukoamatonta rutinaa.
    Rutinaa uudesta säädöksestä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rutina rutinat
genetiivi rutinan rutinoiden
rutinoitten
(rutinain)
partitiivi rutinaa rutinoita
akkusatiivi rutina;
rutinan
rutinat
sisäpaikallissijat
inessiivi rutinassa rutinoissa
elatiivi rutinasta rutinoista
illatiivi rutinaan rutinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rutinalla rutinoilla
ablatiivi rutinalta rutinoilta
allatiivi rutinalle rutinoille
muut sijamuodot
essiivi rutinana rutinoina
translatiivi rutinaksi rutinoiksi
abessiivi rutinatta rutinoitta
instruktiivi rutinoin
komitatiivi rutinoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rutina Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f.

  1. rutiini

Etymologia[muokkaa]

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f. 

  1. rutiini

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f. (kyrillinen рутина)

  1. rutiini

Sloveeni[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f.

  1. rutiini

Tšekki[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rutina f.

  1. rutiini

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12