valitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]valitus (39)
- valittaminen, hyväksymättömyyden ilmaiseminen
- Tein isännöitsijälle valituksen parvekkeella tupakoimisesta.
- vaikeroiminen, vaikerrus
- Metelin vaiettua raunioista alkoi kuulua valitusta.
- (oikeustiede) muutoksenhaku; kantelu viranomaiselle
- Valitus korkeimpaan oikeuteen.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑlit̪us/
- tavutus: va‧li‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valitus | valitukset |
| genetiivi | valituksen | valitusten valituksien |
| partitiivi | valitusta | valituksia |
| akkusatiivi | valitus; valituksen |
valitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valituksessa | valituksissa |
| elatiivi | valituksesta | valituksista |
| illatiivi | valitukseen | valituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valituksella | valituksilla |
| ablatiivi | valitukselta | valituksilta |
| allatiivi | valitukselle | valituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valituksena | valituksina |
| translatiivi | valitukseksi | valituksiksi |
| abessiivi | valituksetta | valituksitta |
| instruktiivi | – | valituksin |
| komitatiivi | – | valituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valitus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]2. vaikeroiminen
|
- ranska: plainte f., gémissement m., lamentation f.
|loppu}}
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hallintovalitus, kunnallisvalitus, valituksenteko, valitusaika, valitushuuto, valituskirjelmä, valituslautakunta, valituslupa, valitusmenettely, valitusohje, valitusoikeus, valitusosoitus, valitusteitse, valitustie, valitusvirsi, verovalitus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- valitus Kielitoimiston sanakirjassa