valitus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

valitus (39)[1]

  1. valittaminen, hyväksymättömyyden ilmaiseminen
    Valitus korkeimpaan oikeuteen.
    Tein isännöitsijälle valituksen parvekkeella tupakoimisesta.
  2. vaikeroiminen, vaikerrus
    Metelin vaiettua raunioista alkoi kuulua valitusta.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi valitus valitukset
genetiivi valituksen valitusten
valituksien
partitiivi valitusta valituksia
akkusatiivi valitus; valituksen valitukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi valituksessa valituksissa
elatiivi valituksesta valituksista
illatiivi valitukseen valituksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi valituksella valituksilla
ablatiivi valitukselta valituksilta
allatiivi valitukselle valituksille
Muut
essiivi valituksena valituksina
translatiivi valitukseksi valituksiksi
abessiivi valituksetta valituksitta
instruktiivi valituksin
komitatiivi valituksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hallintovalitus, kunnallisvalitus, valitusaika, valitushuuto, valituskirjelmä, valituslautakunta, valituslupa, valitusmenettely, valitusohje, valitusoikeus, valitusosoitus, valitustie, valitusvirsi, verovalitus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39