kantelu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kantelu (2)

  1. (oikeustiede) muutoksenhakukeino, jota voidaan käyttää hallintolainkäytössä, jos päätöksen tekemisessä on tapahtunut menettelyvirhe
    Oikeuskanslerille kaksi kantelua Maria Ohisalon tuesta Pekka Haavistolle (verkkouutiset.fi)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kantelukirjelmä, kantelupukki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kantelu Kielitoimiston sanakirjassa