kantelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kantelu (2)
- (oikeustiede) muutoksenhakukeino, jota voidaan käyttää hallintolainkäytössä, jos päätöksen tekemisessä on tapahtunut menettelyvirhe
- Oikeuskanslerille kaksi kantelua Maria Ohisalon tuesta Pekka Haavistolle (verkkouutiset.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnt̪elu/
- tavutus: kan‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kantelu | kantelut |
| genetiivi | kantelun | kantelujen kanteluiden kanteluitten |
| partitiivi | kantelua | kanteluita kanteluja |
| akkusatiivi | kantelu; kantelun |
kantelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantelussa | kanteluissa |
| elatiivi | kantelusta | kanteluista |
| illatiivi | kanteluun | kanteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantelulla | kanteluilla |
| ablatiivi | kantelulta | kanteluilta |
| allatiivi | kantelulle | kanteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanteluna | kanteluina |
| translatiivi | kanteluksi | kanteluiksi |
| abessiivi | kantelutta | kanteluitta |
| instruktiivi | – | kanteluin |
| komitatiivi | – | kanteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kantelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kantelu Kielitoimiston sanakirjassa