valituslupa
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valituslupa
- (oikeustiede) korkeimman oikeuden antama suostumus siihen, että se ottaa hovioikeuden tuomion tai päätöksen käsiteltäväkseen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑlit̪usˌlupɑ/
- tavutus: va‧li‧tus‧lu‧pa
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista valitus ja lupa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- valituslupa Kielitoimiston sanakirjassa