rima

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Rima Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rima (9)

  1. lautaa kapeampi ohut puulista
  2. (urheilu) korkeus- ja seiväshypyssä telineiden varaan hyppykorkeutta ilmaisevaksi esteeksi asetettu kapea kimpi tai vastaava, joka on hyväksyttävässä hypyssä ylitettävä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrimɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rima rimat
genetiivi riman rimojen
(rimain)
partitiivi rimaa rimoja
akkusatiivi rima;
riman
rimat
sisäpaikallissijat
inessiivi rimassa rimoissa
elatiivi rimasta rimoista
illatiivi rimaan rimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rimalla rimoilla
ablatiivi rimalta rimoilta
allatiivi rimalle rimoille
muut sijamuodot
essiivi rimana rimoina
translatiivi rimaksi rimoiksi
abessiivi rimatta rimoitta
instruktiivi rimoin
komitatiivi rimoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hyppyrima, kolmiorima, pintarima, pisararima, rima-aita, rimakatto, rimakauhu, rimalauta, rimalevy, rimanalitus, rimanpudotus, rimanylitys, rimapino

Idiomit[muokkaa]

  • asettaa rima korkealle – asettaa korkeat vaatimukset
  • rimaa hipoen – juuri ja juuri, hädin tuskin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • rima Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rima f. (monikko rimas)

  1. (kirjallisuustiede) riimi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rima f. (monikko rime)

  1. (kirjallisuustiede) riimi

Verbi[muokkaa]

rima

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rimare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rimare

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rima f. 

  1. riimi

Serbia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ríma f. (kyrillinen рима)

  1. riimi

Tahiti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

rima

  1. käsi