rima

Katso artikkeli Rima Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

rima (9)

lautaa kapeampi ohut puulista
jalkapallomaalin yläosan vaakatasoinen rakenne, joka rajaa maalin korkeussuunnassa
(urheilu) korkeus- ja seiväshypyssä telineiden varaan hyppykorkeutta ilmaisevaksi esteeksi asetettu kapea kimpi tai vastaava, joka on hyväksyttävässä hypyssä ylitettävä

Ääntäminen

IPA: /ˈrimɑ/, [ˈrimɑ̝]
tavutus: ri‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rima	rimat
genetiivi	riman	rimojen (rimain)
partitiivi	rimaa	rimoja
akkusatiivi	rima; riman	rimat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rimassa	rimoissa
elatiivi	rimasta	rimoista
illatiivi	rimaan	rimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rimalla	rimoilla
ablatiivi	rimalta	rimoilta
allatiivi	rimalle	rimoille
muut sijamuodot
essiivi	rimana	rimoina
translatiivi	rimaksi	rimoiksi
abessiivi	rimatta	rimoitta
instruktiivi	–	rimoin
komitatiivi	–	rimoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rima-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. lautaa kapeampi ohut puulista

englanti: batten, lath, strip; bar
kroatia: letva f.

ruotsi: ribba
turkki: çıta

2. jalkapallomaalin vaakasuora rakenneosa

englanti: crossbar, bar

ruotsi: ribba

3. korkeus- tai seiväshypyssä

englanti: crossbar, bar

ruotsi: ribba

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: rimoittaa

Yhdyssanat

hyppyrima, kolmiorima, pintarima, pisararima, rima-aita, rimahake, rimakatto, rimakauhu, rimalauta, rimalevy, rimanalitus, rimanpudotus, rimanylitys, rimapino, ylärima

Idiomit

asettaa rima korkealle – asettaa korkeat vaatimukset
laskea rimaa – madaltaa vaatimustasoa
rimaa hipoen – juuri ja juuri, hädin tuskin

Aiheesta muualla

rima Kielitoimiston sanakirjassa
rima Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

rima f. (monikko rimas)

(kirjallisuustiede) riimi

Liittyvät sanat

rimar

Verbi

rima

indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rimar

imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rimar

Italia

Substantiivi

rima f. (monikko rime[luo])

(kirjallisuustiede) riimi

Verbi

rima

indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä rimare

imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä rimare

Kroatia

===Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	rȉma	rȉme
genetiivi	rȉmē	rȋmā
datiivi-lokatiivi	rȉmi	rȉmama
akkusatiivi	rȉmu	rȉme
vokatiivi	rimo	rȉme
instrumentaali	rȉmōm	rȉmama

rȉma f.

riimi

Ääntäminen

IPA: /'rîma/
tavutus: ri‧ma

Etymologia

italian sanasta rima ’riimi’

Liittyvät sanat

rimovati

Aiheesta muualla

ríma Hrvatski jezični portal
rȉma Školski rječnik hrvatskoga jezika

Serbia

Substantiivi

ríma f. (kyrillinen рима)

riimi

Tahiti

Substantiivi

rima

käsi

Viitteet

↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[1] Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.

[1]