ripa

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Ripa


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ripa (9-E)

  1. kahva
  2. ohut ja litteä lämpöä hyvin johtava liuska
    Prosessoria jäähdyttää alumiinisiili, jossa on 22 ripaa.
  3. (murteellinen) rima
    Täytyy muistaa hommata lisää ripaa, että saaraan homma loppuun.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈripɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ripa rivat
genetiivi rivan ripojen
(ripain)
partitiivi ripaa ripoja
akkusatiivi ripa; rivan rivat
Sisäpaikallissijat
inessiivi rivassa rivoissa
elatiivi rivasta rivoista
illatiivi ripaan ripoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi rivalla rivoilla
ablatiivi rivalta rivoilta
allatiivi rivalle rivoille
Muut
essiivi ripana ripoina
translatiivi rivaksi rivoiksi
abessiivi rivatta rivoitta
instruktiivi rivoin
komitatiivi ripoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Kädensijaa merkitsevä sana on laina ruotsin sanasta grepe tai grep, jotka merkitsevät kahvaa ja sankaa. Grepe on johdos ruotsin verbistä gripa, tarttua.[1] Ensiesiintymä kirjakielessä 1733 Henrik Florinuksen sanakirjassa Latino-Sveco-Germanico-Finnonicum.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ripa (1) (yks. määr. ripan, mon. epämäär. ripor, mon. määr. riporna)

  1. riekko

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1052. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 223. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.