puna
Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]
puna (10)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpunɑ/
- tavutus: pu‧na
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | puna | punat |
genetiivi | punan | punien (punain) |
partitiivi | punaa | punia |
akkusatiivi | puna; punan |
punat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | punassa | punissa |
elatiivi | punasta | punista |
illatiivi | punaan | puniin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | punalla | punilla |
ablatiivi | punalta | punilta |
allatiivi | punalle | punille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | punana | punina |
translatiivi | punaksi | puniksi |
abessiivi | punatta | punitta |
instruktiivi | – | punin |
komitatiivi | – | punine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | puna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
alun perin tarkoittanut 'karvaa'[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: punainen, punakka
- substantiivit: punaaminen, punainen, punakko, punaus
- verbit: punakoitua, punastella, punastua, punata, punehtua, punertua, punoittaa, punoittua
Yhdyssanat[muokkaa]
huulipuna, infrapuna, poskipuna, punaahven, puna-ahven, puna-ailakki, puna-apila, puna-armeija, punaharmaa, punahehku, punaheltta, punaherukka, punahohse, punahohteinen, punahohto, punahohtoinen, punahome, punahonka, punahukka, punahuuli, punahuulinen, punaihoinen, punaisuus, punajuuri, punajuurikas, punajäkälä, punakaali, punakaarti, punakampela, punakapina, punakellertävä, punakellervä, punakeltainen, punakettu, punakirjava, punakoiso, punakoralli, punakuiri, punakukkainen, punakuorinen, punakuvioinen, punakylki, punakylkirastas, punakynä, punakääpä, punalakki, punalaukka, punalehti, punalevä, punalihainen, punalippu, punametalli, punamulta, punamuurahainen, punamyyrä, punanahka, punanenä, punanenäinen, punaoranssi, punapahkasieni, punapaita, punapeippi, punapippuri, punaposki, punaposkinen, punapurppura, punapuu, punapyökki, punapää, punaraitainen, punarinta, punaruskea, punaruutuinen, punasarja, punasiirtymä, punasikuri, punasilmäinen, punasimppu, punasipuli, punasolu, punasotka, punatakki, punatauti, punatiili, punatukka, punatulkku, punatähkä, punatähti, punavalkea, punavalkoinen, punavaloinen, punavarpunen, puna-vihersokea, punavihreä, punaviini, punaviiva, ruusunpuna, sinipuna, sinooperipuna, tulipuna, venetsianpuna, verenpuna
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puna Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
puna (10)
- jokin Andeilla esiintyvistä ruohotasankotyyppisistä biomeista
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
punanaurutimali, punanflamingo, punanhiirihaukka, punaniibis, punankaivaja, punankanastero, punanmaatyranni, punannokikana, punanpeukaloinen, punanpiikkipyrstö, punansirkkunen, punansirkku, punantapakulo, punantinami, punantylli
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.