pune
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pune (48)
- (harvinainen) punainen väri
- Hänen elämänsä liittyy läheisesti hänen teoksiinsa, joista usein »oman sydänveren pune» kuultaa selvästi läpi ... (Uudempi suomalainen kirjallisuus, Kallio, 1911-1912)
- Hieno pune nousi hänen poskillensa, kun hän täynnä suloutta vastaten tervehdystä, kiiruhti edelleen. (Vaimoni ja minä eli Harry Hendersonin elämäkerta, suom. Hj. Sandelin)
- ... hänen katseensa lankesi suorastaan minuun ja ankara pune valui äkkiä hänen kasvoilleen ... (Aaveiden näkijä eli Kuvauksia Nordlandista, suom. Hj. Hietala)
- punainen muste
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuneˣ/
- tavutus: pu‧ne
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pune | puneet |
| genetiivi | puneen | puneiden puneitten |
| partitiivi | punetta | puneita |
| akkusatiivi | pune; puneen |
puneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puneessa | puneissa |
| elatiivi | puneesta | puneista |
| illatiivi | puneeseen | puneisiin puneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puneella | puneilla |
| ablatiivi | puneelta | puneilta |
| allatiivi | puneelle | puneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puneena | puneina |
| translatiivi | puneeksi | puneiksi |
| abessiivi | puneetta | puneitta |
| instruktiivi | – | punein |
| komitatiivi | – | puneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | punee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
punet- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Kroatia
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]pune
Verbi
[muokkaa]pune
- (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä puniti
Romania
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]pune (y3p. pune, pp. pus)