punatulkku
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- peippojen heimoon kuuluva varpuslintu (Pyrrhula pyrrhula)
- (lähinnä monikossa) punatulkkujen suvun (Pyrrhula) laji tai yksilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpunɑˌt̪ulkːu/
- tavutus: pu‧na‧tulk‧ku
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | punatulkku | punatulkut |
| genetiivi | punatulkun | punatulkkujen |
| partitiivi | punatulkkua | punatulkkuja |
| akkusatiivi | punatulkku; punatulkun |
punatulkut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | punatulkussa | punatulkuissa |
| elatiivi | punatulkusta | punatulkuista |
| illatiivi | punatulkkuun | punatulkkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | punatulkulla | punatulkuilla |
| ablatiivi | punatulkulta | punatulkuilta |
| allatiivi | punatulkulle | punatulkuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | punatulkkuna | punatulkkuina |
| translatiivi | punatulkuksi | punatulkuiksi |
| abessiivi | punatulkutta | punatulkuitta |
| instruktiivi | – | punatulkuin |
| komitatiivi | – | punatulkkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | punatulku- | |
| vahva vartalo | punatulkku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista puna ja tulkku; tulkuttaminen merkitsee kansankielessä epäselvää mutinaa[2]
Käännökset
[muokkaa]1. Pyrrhula pyrrhula
|
|
2. Pyrrhula-suvun lintu
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- punatulkku Kielitoimiston sanakirjassa
- punatulkku Tieteen termipankissa
- Artikkeli 4145 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J. & Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Finnish Names of the Birds of the World). 2., uudistettu painos (2nd edition). – BirdLife Suomi – BirdLife Finland, Helsinki – https://www.birdlife.fi/lintutieto/maailman-lintulajien-suomenkieliset-nimet/ [24. lokakuuta 2012].
- ↑ Kaisa Häkkinen: Tilhi laulaa nimeään. Tiede, 2014, nro 1. Artikkelin verkkoversio.