prolatiivi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]prolatiivi (5)
- (kielitiede) joissakin kielissä esiintyvä sijamuoto, joka ilmaisee väylää, reittiä, välinettä, keinoa tai tapaa; suomen kielessä esiintyvä johdostyyppi tai nykysuomesta poistunut sijamuoto
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈprolɑˌt̪iːʋi/
- tavutus: pro‧la‧tii‧vi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | prolatiivi | prolatiivit |
| genetiivi | prolatiivin | prolatiivien (prolatiivein) |
| partitiivi | prolatiivia | prolatiiveja |
| akkusatiivi | prolatiivi; prolatiivin |
prolatiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | prolatiivissa | prolatiiveissa |
| elatiivi | prolatiivista | prolatiiveista |
| illatiivi | prolatiiviin | prolatiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | prolatiivilla | prolatiiveilla |
| ablatiivi | prolatiivilta | prolatiiveilta |
| allatiivi | prolatiiville | prolatiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | prolatiivina | prolatiiveina |
| translatiivi | prolatiiviksi | prolatiiveiksi |
| abessiivi | prolatiivitta | prolatiiveitta |
| instruktiivi | – | prolatiivein |
| komitatiivi | – | prolatiiveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | prolatiivi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. eräs sijamuoto
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- prolatiivi Kielitoimiston sanakirjassa
- prolatiivi Tieteen termipankissa
- Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 385 itse-adverbit eli prolatiivi