prolatiivi

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

prolatiivi (5)[1]

  1. (kielitiede) nykysuomesta poistunut sijamuoto, joka ilmaisee välinettä, keinoa tai reittiä. Prolatiivimuistoisen adverbin pääte suomessa on -tse. Vartalo on usein monikollinen.
    Lävitse on alun perin tuuletusaukkoa tarkoittavan läpi-sanan prolatiivi.
    Lähetin kirjeen postitse, vaikka en haluaisikaan kertoa asiasta hänelle kirjeitse. Kaiken lisäksi posti meni perille sekä maanteitse että meritse.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi prolatiivi prolatiivit
genetiivi prolatiivin prolatiivien
partitiivi prolatiivia prolatiiveja
akkusatiivi prolatiivi; prolatiivin prolatiivit
sisäpaikallissijat
inessiivi prolatiivissa prolatiiveissa
elatiivi prolatiivista prolatiiveista
illatiivi prolatiiviin prolatiiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi prolatiivilla prolatiiveilla
ablatiivi prolatiivilta prolatiiveilta
allatiivi prolatiiville prolatiiveille
muut sijamuodot
essiivi prolatiivina prolatiiveina
translatiivi prolatiiviksi prolatiiveiksi
abessiivi prolatiivitta prolatiiveitta
instruktiivi prolatiivein
komitatiivi prolatiiveine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5