pohdiskelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pohdiskelu (2)
- asian tai asiakokonaisuuden arviointi eri näkökohdista tarkastellen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpohdisˌkelu/
- tavutus: poh‧dis‧ke‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pohdiskelu | pohdiskelut |
| genetiivi | pohdiskelun | pohdiskelujen pohdiskeluiden pohdiskeluitten |
| partitiivi | pohdiskelua | pohdiskeluita pohdiskeluja |
| akkusatiivi | pohdiskelu; pohdiskelun |
pohdiskelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pohdiskelussa | pohdiskeluissa |
| elatiivi | pohdiskelusta | pohdiskeluista |
| illatiivi | pohdiskeluun | pohdiskeluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pohdiskelulla | pohdiskeluilla |
| ablatiivi | pohdiskelulta | pohdiskeluilta |
| allatiivi | pohdiskelulle | pohdiskeluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pohdiskeluna | pohdiskeluina |
| translatiivi | pohdiskeluksi | pohdiskeluiksi |
| abessiivi | pohdiskelutta | pohdiskeluitta |
| instruktiivi | – | pohdiskeluin |
| komitatiivi | – | pohdiskeluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pohdiskelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi pohdiskella (vokaalivartalo pohdiskele- ) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. asian tai asiakokonaisuuden arviointi eri näkökohdista tarkastellen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pohdiskelu Kielitoimiston sanakirjassa