pohdiskeleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pohdiskeleminen (38)
- teonnimi verbistä pohdiskella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pohdiskeleminen | pohdiskelemiset |
| genetiivi | pohdiskelemisen | pohdiskelemisten pohdiskelemisien |
| partitiivi | pohdiskelemista | pohdiskelemisia |
| akkusatiivi | pohdiskeleminen; pohdiskelemisen |
pohdiskelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pohdiskelemisessa | pohdiskelemisissa |
| elatiivi | pohdiskelemisesta | pohdiskelemisista |
| illatiivi | pohdiskelemiseen | pohdiskelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pohdiskelemisella | pohdiskelemisilla |
| ablatiivi | pohdiskelemiselta | pohdiskelemisilta |
| allatiivi | pohdiskelemiselle | pohdiskelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pohdiskelemisena (pohdiskelemisna) |
pohdiskelemisina |
| translatiivi | pohdiskelemiseksi | pohdiskelemisiksi |
| abessiivi | pohdiskelemisetta | pohdiskelemisitta |
| instruktiivi | – | pohdiskelemisin |
| komitatiivi | – | pohdiskelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pohdiskelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pohdiskelemis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi pohdiskella (vokaalivartalo pohdiskele- ) + johdin -minen