pohdin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- matalareunainen laakea, toiselta puolen loiva, astia, jota ravistamalla puhdistettavista viljanjyvistä irtoavat pöly ja roskat
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpohdin/
- tavutus: poh‧din
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pohdin | pohtimet |
| genetiivi | pohtimen | pohtimien pohdinten |
| partitiivi | pohdinta | pohtimia |
| akkusatiivi | pohdin; pohtimen |
pohtimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pohtimessa | pohtimissa |
| elatiivi | pohtimesta | pohtimista |
| illatiivi | pohtimeen | pohtimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pohtimella | pohtimilla |
| ablatiivi | pohtimelta | pohtimilta |
| allatiivi | pohtimelle | pohtimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pohtimena (pohdinna) |
pohtimina |
| translatiivi | pohtimeksi | pohtimiksi |
| abessiivi | pohtimetta | pohtimitta |
| instruktiivi | – | pohtimin |
| komitatiivi | – | pohtimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pohtime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pohdin- | |
Käännökset[muokkaa]
1. astia, jota ravistamalla viljanjyvät puhdistetaan
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pohdin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
pohdin
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pohtia
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pohtia
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 33-F