pohdinta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- asian ajattelu, mietintä eri mahdollisuuksia punniten
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpohdint̪ɑ/
- tavutus: poh‧din‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pohdinta | pohdinnat |
| genetiivi | pohdinnan | pohdintojen (pohdintain) |
| partitiivi | pohdintaa | pohdintoja |
| akkusatiivi | pohdinta; pohdinnan |
pohdinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pohdinnassa | pohdinnoissa |
| elatiivi | pohdinnasta | pohdinnoista |
| illatiivi | pohdintaan | pohdintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pohdinnalla | pohdinnoilla |
| ablatiivi | pohdinnalta | pohdinnoilta |
| allatiivi | pohdinnalle | pohdinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pohdintana | pohdintoina |
| translatiivi | pohdinnaksi | pohdinnoiksi |
| abessiivi | pohdinnatta | pohdinnoitta |
| instruktiivi | – | pohdinnoin |
| komitatiivi | – | pohdintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pohdinna- | |
| vahva vartalo | pohdinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pohdinta
- yksikön partitiivimuoto sanasta pohdin