pinne

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinne (48-J)

  1. (lääketiede) hermon puristustila
  2. (kuvaannollisesti, sisäpaikallissijoissa) tukala tilanne
    olla pinteessä, joutua pinteeseen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈpinːe̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pinne pinteet
genetiivi pinteen pinteiden
pinteitten
partitiivi pinnettä pinteitä
akkusatiivi pinne; pinteen pinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi pinteessä pinteissä
elatiivi pinteestä pinteistä
illatiivi pinteeseen pinteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinteellä pinteillä
ablatiivi pinteeltä pinteiltä
allatiivi pinteelle pinteille
muut sijamuodot
essiivi pinteenä pinteinä
translatiivi pinteeksi pinteiksi
abessiivi pinteettä pinteittä
instruktiivi pintein
komitatiivi pinteine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pinne Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinne (2) (yks. määr. pinnen, mon. epämäär. pinnar, mon. määr. pinnarna)

  1. tikku, keppi
  2. pinna, piste

Liittyvät sanat[muokkaa]