pinna

Suomi

Pinna [1]

Substantiivi

pinna (9)

1. pyörän säteen suuntainen ohut puola, kuten polkupyörän pyörissä
2. jokin muu ohut poikkipuu

   pinnasängyn pinnat

3. (arkikieltä) kärsivällisyys

   Siinä oli kyllä pinna kireällä.

4. (arkikieltä) piste (tuloksen yksikkönä)

   Joukkueilla on eroa viisi pinnaa kotijoukkueen eduksi.

   Sain kokeesta täydet pinnat.

5. (arkikieltä) prosentti

   Sain tästä kymmenen pinnaa alennusta.

6. (merenkulku, arkikieltä) tanko, jolla käännellään peräsintä, peräsinkampi

Ääntäminen

• IPA: /ˈpinːɑ/
• tavutus: pin‧na

Käännökset

1. ohut puola

englanti: spoke, wire spoke kroatia: žbica f.

turkki: tel, jant teli

Liittyvät sanat

• pitkäpinnainen
• puola

Synonyymit

[4] pistelaskun yksikkö: pojo, pointsi

Yhdyssanat

irtopinna, pinnasänky, pinnatuoli, pyöränpinna

Idiomit

• palaa pinna = menettää hermonsa/malttinsa
• olla pinna kireällä = menettää helposti malttinsa
• olla lyhyt pinna — olla helposti malttinsa menettävä

Aiheesta muualla

• pinna Kielitoimiston sanakirjassa
• pinna Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

pinna (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

1. korvalehti

Italia

Substantiivi

pinna f. (monikko pinne[luo])

1. evä

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	pinna	pinnae
akkusatiivi	pinnam	pinnās
genetiivi	pinnae	pinnārum
datiivi	pinnae	pinnīs
ablatiivi	pinnā	pinnīs

pinna f. (1)

1. (eläintiede) evä

Viro

Substantiivi

pinna

1. yksikön genetiivimuoto sanasta pind