pinna

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinna (9)

  1. pyörän säteen suuntainen ohut puola, kuten polkupyörän pyörissä
  2. jokin muu ohut poikkipuu
    pinnasängyn pinnat
  3. (arkikieltä) kärsivällisyys
    Siinä oli kyllä pinna kireällä.
  4. (arkikieltä) piste (tuloksen yksikkönä)
    Joukkueilla on eroa viisi pinnaa kotijoukkueen eduksi.
    Sain kokeesta täydet pinnat.
  5. (arkikieltä) prosentti
    Sain tästä kymmenen pinnaa alennusta.
  6. (merenkulku, arkikieltä) tanko, jolla käännellään peräsintä, peräsinkampi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpinːɑ/
  • tavutus: pin‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pinna pinnat
genetiivi pinnan pinnojen
(pinnain)
partitiivi pinnaa pinnoja
akkusatiivi pinna;
pinnan
pinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi pinnassa pinnoissa
elatiivi pinnasta pinnoista
illatiivi pinnaan pinnoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pinnalla pinnoilla
ablatiivi pinnalta pinnoilta
allatiivi pinnalle pinnoille
muut sijamuodot
essiivi pinnana pinnoina
translatiivi pinnaksi pinnoiksi
abessiivi pinnatta pinnoitta
instruktiivi pinnoin
komitatiivi pinnoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pinna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

[4] pistelaskun yksikkö: pojo, pointsi

Yhdyssanat[muokkaa]

irtopinna, pinnasänky, pinnatuoli, pyöränpinna

Idiomit[muokkaa]

  • palaa pinna = menettää hermonsa/malttinsa
  • olla pinna kireällä = olla epäkärsivällinen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pinna Kielitoimiston sanakirjassa
  • pinna Tieteen termipankissa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinna (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)

  1. korvalehti

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pinna f. (monikko pinne)

  1. evä

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi pinna pinnae
akkusatiivi pinnam pinnās
genetiivi pinnae pinnārum
datiivi pinnae pinnīs
ablatiivi pinnā pinnīs

pinna f. (1)

  1. (eläintiede) evä