pilli

Wikisanakirjasta
Katso myös: Pilli

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pilli (5)

  1. imupilli, muovista tai paperista tehty ohut putki, jolla imetään nestettä esim. pullosta
  2. väline, jolla tuotetaan äänimerkki puhaltamalla siihen
    Tuomari puhalsi pilliin.
  3. soittimen tai laitteen osa, joka tuottaa ääntä siinä virtaavan ilmavirran tai muun kaasun avulla
    säkkipillin pilli, urkupilli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpilːi/
  • tavutus: pil‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pilli pillit
genetiivi pillin pillien
(pillein)
partitiivi pilliä pillejä
akkusatiivi pilli;
pillin
pillit
sisäpaikallissijat
inessiivi pillissä pilleissä
elatiivi pillistä pilleistä
illatiivi pilliin pilleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pillillä pilleillä
ablatiivi pilliltä pilleiltä
allatiivi pillille pilleille
muut sijamuodot
essiivi pillinä pilleinä
translatiivi pilliksi pilleiksi
abessiivi pillittä pilleittä
instruktiivi pillein
komitatiivi pilleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pilli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hitsauspilli, hiuspilli, huulipilli, imupilli, itkupilli, kapillaaripilli, koirapilli, koristepilli, kukkopilli, mehupilli, olkipilli, pajupilli, pillikinttu, pillikransi, pillimehu, pillimies, pillimuki, pillipiipari, pillisieni, pillitupakka, ruokopilli, säkkipilli, tinapilli, urkupilli, veturinpilli, vihellyspilli

Idiomit[muokkaa]

  • tanssia jonkun pillin mukaan – olla jonkun käskettävänä
  • panna pillit pussiin – lopettaa, luopua yrityksestä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pilli Kielitoimiston sanakirjassa