pillittää

Suomi

Verbi

pillittää (53-C) (taivutus[luo])

1. itkeä

   Joko sinä taas alat pillittämään?

Ääntäminen

• IPA: /ˈpilːit̪ːæːˣ/
• tavutus: pil‧lit‧tää

Etymologia

• substantiivi pilli (vartalo pilli- + pääte -ttää)

Liittyvät sanat

• pilli
• itkupilli

Johdokset

• substantiivit: pillittäjä, pillittäminen

Aiheesta muualla

• pillittää Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 681, 735 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa