peto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

peto (1-F)

  1. (eläintiede) toisia eläimiä saalistava eläin, nisäkäs tai lintu
  2. (kuvaannollisesti) väkivaltainen ja julma henkilö
    Ihminen saattaa olla varsinainen peto.
  3. (kuvaannollisesti) taitava
    Hän on aika peto tanssimaan.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi peto pedot
genetiivi pedon petojen
partitiivi petoa petoja
akkusatiivi peto; pedon pedot
sisäpaikallissijat
inessiivi pedossa pedoissa
elatiivi pedosta pedoista
illatiivi petoon petoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pedolla pedoilla
ablatiivi pedolta pedoilta
allatiivi pedolle pedoille
muut sijamuodot
essiivi petona petoina
translatiivi pedoksi pedoiksi
abessiivi pedotta pedoitta
instruktiivi pedoin
komitatiivi petoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ihmispeto, kissapeto, meripeto, petoeläin, petokala, petolintu, petonisäkäs, petopunkki, pussipeto, suurpeto, vesipeto, villipeto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • peto Kielitoimiston sanakirjassa
  • peto Tieteen termipankissa

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

peto m. (monikko petos)

  1. rintapanssari
  2. etumus
  3. ruokalappu

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

  1. pyyntö

Italia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

peto m. (monikko peti)

  1. pieru

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

petō (akt. prees. inf. petere, ind. perf. y. 1. p. petīvī, part. perf. petītus) (taivutus)

  1. haluta, kaivata
  2. pyytää, anella