Siirry sisältöön

pyytää

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

pyytää (54-F) (taivutus[luo])

  1. esittää toivomus saada jotakin, anoa, kehottaa kohteliaasti tekemään jotakin tai odottaa palvelusta tai esinettä itselleen
  2. kutsua käymään luonaan, kutsua luokseen
    Hän pyysi meidät vieraisille.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpyːt̪æːˣ/
  • tavutus: pyy‧tää

Taivutus

[muokkaa]
  • Verbille on imperfektissä vakiintunut kaksi taivutustapaa merkityksen mukaan:
Jos merkitys on ’esittää pyyntö, anoa’ tai ’kutsua käymään’ yms., verbi taipuu astevaihtelussa t / d, mutta imperfektissä on -si-tunnus. (54) (pyydän, pyytävät; pyysin, pyysivät).
Jos merkitys on ’pyydystää’ (ks. alhaalla), verbi taipuu astevaihtelussa t / d myös imperfektissä, mutta -si- on myös mahdollinen imperfektissä. (55) (pyydän, pyytävät; pyydin/pyysin, pyytivät/pyysivät).

Etymologia

[muokkaa]
  • sama kuin pyytää2, jonka [2] kutsua luokseen -merkitykseen lienee vaikuttanut ruotsin kielen bjuda-sana[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • pyytää Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 20, 21, 3747 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

[muokkaa]

pyytää (55-F) (taivutus)

  1. pyydystää (yl. kalaa)
    Hän pyyti kalaa katiskalla ja verkolla.

Etymologia

[muokkaa]

Itämerensuomen sana, joka on mahdollisesti substantiivi pyy (vartalo pyy- + pääte -tää). Sanan merkitys olisi laajentunut pyiden pyydystämisestä yleensä pyydystämiseen.[2]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”pyytää”.
  2. Kaisa Häkkinen. Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WSOY, 2004