anoa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

anoa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta ano

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑnoɑ/
  • tavutus: a‧no‧a

Substantiivi[muokkaa]

anoa (12) tai (15)

  1. kääpiöpuhveli

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anoa anoat
genetiivi anoan ano’oiden
ano’oitten
(anoain)
partitiivi anoaa ano’oita
akkusatiivi anoa;
anoan
anoat
sisäpaikallissijat
inessiivi anoassa ano’oissa
elatiivi anoasta ano’oista
illatiivi anoaan ano’oihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anoalla ano’oilla
ablatiivi anoalta ano’oilta
allatiivi anoalle ano’oille
muut sijamuodot
essiivi anoana ano’oina
translatiivi anoaksi ano’oiksi
abessiivi anoatta ano’oitta
instruktiivi ano’oin
komitatiivi ano’oine-
+ omistusliite
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi anoa anoat
genetiivi anoan anoiden
anoitten
(anoain)
partitiivi anoaa
anoata
anoita
akkusatiivi anoa;
anoan
anoat
sisäpaikallissijat
inessiivi anoassa anoissa
elatiivi anoasta anoista
illatiivi anoaan anoisiin
anoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi anoalla anoilla
ablatiivi anoalta anoilta
allatiivi anoalle anoille
muut sijamuodot
essiivi anoana anoina
translatiivi anoaksi anoiksi
abessiivi anoatta anoitta
instruktiivi anoin
komitatiivi anoine-
+ omistusliite

Verbi[muokkaa]

anoa (52) (taivutus)

  1. pyytää nöyrästi; jättää avunpyyntö, lykkäyspyyntö...
    Elinkautisvanki anoi presidentiltä armahdusta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑnoɑˣ/
  • tavutus: a‧no‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • anoa Kielitoimiston sanakirjassa