Siirry sisältöön

penikka

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

penikka (14-A)[1]

  1. (etenkin koiran) pentu, poikanen
  2. (halventava) kakara

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpenikːɑ/
  • tavutus: pe‧nik‧ka

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi penikka penikat
genetiivi penikan penikoiden
penikoitten
penikkojen
(penikkain)
partitiivi penikkaa penikoita
penikkoja
akkusatiivi penikka;
penikan
penikat
sisäpaikallissijat
inessiivi penikassa penikoissa
elatiivi penikasta penikoista
illatiivi penikkaan penikkoihin
penikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi penikalla penikoilla
ablatiivi penikalta penikoilta
allatiivi penikalle penikoille
muut sijamuodot
essiivi penikkana penikkoina
penikoina
translatiivi penikaksi penikoiksi
abessiivi penikatta penikoitta
instruktiivi penikoin
komitatiivi penikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo penika-
vahva vartalo penikka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

huoranpenikka, karhunpenikka, kissanpenikka, koiranpenikka, penikkatauti

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • penikka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 14-A