penikkatauti

Suomi

Substantiivi

penikkatauti (5-F)

1. eräs nisäkkäillä, erityisesti koiralla, esiintyvä monioireinen tartuntatauti, jonka aiheuttaa morbilliviruksiin kuuluva penikkatautivirus
2. lihasaitio-oireyhtymä: ihmisellä sääriluun sisäosassa esiintyvä lihastulehdus
3. (arkikieltä) lapsellisuus, lapsenomainen harkintakyvyttömyys

Etymologia

• yhdyssana sanoista penikka ja tauti

Käännökset

1. nisäkkäiden tartuntatauti

englanti: canine distemper, hardpad disease norja (bokmål): valpesyke ruotsi: valpsjuka

turkki: gençlik hastalığı, distemper venäjä: чумка собак m.

2. lihasaitio-oireyhtymä

englanti: shin splints, medial tibial stress syndrome, MTSS norja (bokmål): beinhinnebetennelse

ruotsi: benhinneinflammation saksa: Schienbeinkantensyndrom n., Tibiakantensyndrom n.

3. lapsenomainen harkintakyvyttömyys

Ks. lapsellisuus

Aiheesta muualla

• penikkatauti Kielitoimiston sanakirjassa