peni
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
peni (5)
- (vanhahtava) koira
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpeni/
- tavutus: pe‧ni
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | peni | penit |
genetiivi | penin | penien (penein) |
partitiivi | peniä | penejä |
akkusatiivi | peni; penin |
penit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | penissä | peneissä |
elatiivi | penistä | peneistä |
illatiivi | peniin | peneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | penillä | peneillä |
ablatiivi | peniltä | peneiltä |
allatiivi | penille | peneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | peninä | peneinä |
translatiivi | peniksi | peneiksi |
abessiivi | penittä | peneittä |
instruktiivi | – | penein |
komitatiivi | – | peneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | peni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- peni Kielitoimiston sanakirjassa
- peni Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Italia[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
peni
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä penare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä penare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä penare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä penare
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
peni
- (murt.) koira