peninkulma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]peninkulma (10)
- vanha summittainen etäisyysmitta, n. 10 km
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpeninˌkulmɑ/
- tavutus: pe‧nin‧kul‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | peninkulma | peninkulmat |
| genetiivi | peninkulman | peninkulmien (peninkulmain) |
| partitiivi | peninkulmaa | peninkulmia |
| akkusatiivi | peninkulma; peninkulman |
peninkulmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | peninkulmassa | peninkulmissa |
| elatiivi | peninkulmasta | peninkulmista |
| illatiivi | peninkulmaan | peninkulmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | peninkulmalla | peninkulmilla |
| ablatiivi | peninkulmalta | peninkulmilta |
| allatiivi | peninkulmalle | peninkulmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | peninkulmana | peninkulmina |
| translatiivi | peninkulmaksi | peninkulmiksi |
| abessiivi | peninkulmatta | peninkulmitta |
| instruktiivi | – | peninkulmin |
| komitatiivi | – | peninkulmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | peninkulma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana lienee lyhentynyt peninkuuluma- tai peninkuulema-sanasta, jolla tarkoitettiin matkaa, jonka koiran haukunnan voi hyvissä oloissa kuulla. Sana on esiintynyt jo Agricolalla muodoissa penikulma ja penikuulema.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. vanha summittainen etäisyysmitta, n. 10 km
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- peninkulma Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana peninkulma.