paimen

Katso myös: Paimen

Suomi

Romanialainen lammaspaimen laumoineen vuoristoniityllä

Substantiivi

paimen (32)

1. henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa
2. (uskonto) hengellinen kaitsija

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑi̯men/
• tavutus: pai‧men

Etymologia

balttilainen laina

Käännökset

1. henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa

azeri: çoban englanti: herdsman, herd italia: pastore latina: pastor, bubulcus ranska: berger m., (ylätyyliä) pâtre m. romania: păstor ruotsi: herde saksa: Hirt/Hirte m., Hirtin f.

turkki: çoban ukraina: чередник m., пастух m. unkari: pásztor, juhász uzbekki: cho'pon venäjä: пастух, пастушка vepsä: paimen viro: karjane, karjus

2. hengellinen kaitsija

englanti: shepherd

Liittyvät sanat

• paimentolainen

Johdokset

• verbit: paimentaa

Yhdyssanat

hevospaimen, karjapaimen, lammaspaimen, lehmipaimen, paimenhuilu, paimenkirje, paimenkoira, paimenkutsumus, paimenmatto, paimennäytelmä, paimenpoika, paimenruno, paimenrunous, paimensarvi, paimensauva, paimentorvi, paimentyttö, sielunpaimen, sikopaimen, sähköpaimen, vuohipaimen

Aiheesta muualla

• paimen Kielitoimiston sanakirjassa
• paimen Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 1566, 3600 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Inkeroinen

Substantiivi

paimen

1. paimen

Vepsä

Substantiivi

paimen (yks. gen paimnen, yks. part. paiment, mon. part. paimnid)

1. paimen