paimen

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paimen (32)

  1. henkilö, joka paimentaa laitumella olevaa karjaa
  2. (uskonto) hengellinen kaitsija

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paimen paimenet
genetiivi paimenen paimenten
paimenien
partitiivi paimenta paimenia
akkusatiivi paimen; paimenen paimenet
sisäpaikallissijat
inessiivi paimenessa paimenissa
elatiivi paimenesta paimenista
illatiivi paimeneen paimeniin
ulkopaikallissijat
adessiivi paimenella paimenilla
ablatiivi paimenelta paimenilta
allatiivi paimenelle paimenille
muut sijamuodot
essiivi paimenena
(paimenna)
paimenina
translatiivi paimeneksi paimeniksi
abessiivi paimenetta paimenitta
instruktiivi paimenin
komitatiivi paimenine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

hevospaimen, karjapaimen, lammaspaimen, paimenhuilu, paimenkirje, paimenkoira, paimenkutsumus, paimenmatto, paimennäytelmä, paimenpoika, paimenruno, paimenrunous, paimensauva, paimentorvi, paimentyttö, sielunpaimen, sikopaimen, sähköpaimen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • paimen Kielitoimiston sanakirjassa

Vepsä[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

paimen (yks. gen paimnen, yks. part. paiment, mon. part. paimnid)

  1. paimen