oikeutus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oikeutus (39)

  1. oikeuttaminen; saatu oikeus johonkin
    Kallella oli tapana perustella lähes kaikki tekonsa ja pyrkimyksensä uskonnollisella oikeutuksella, Jumalan tahdolla.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oikeutus oikeutukset
genetiivi oikeutuksen oikeutusten
oikeutuksien
partitiivi oikeutusta oikeutuksia
akkusatiivi oikeutus; oikeutuksen oikeutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi oikeutuksessa oikeutuksissa
elatiivi oikeutuksesta oikeutuksista
illatiivi oikeutukseen oikeutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oikeutuksella oikeutuksilla
ablatiivi oikeutukselta oikeutuksilta
allatiivi oikeutukselle oikeutuksille
muut sijamuodot
essiivi oikeutuksena oikeutuksina
translatiivi oikeutukseksi oikeutuksiksi
abessiivi oikeutuksetta oikeutuksitta
instruktiivi oikeutuksin
komitatiivi oikeutuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä oikeuttaa (oikeut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]