legitimiteetti

Suomi

Substantiivi

legitimiteetti (5-C)

1. (yhteiskuntatiede) hallitsevan henkilön tai ryhmän moraalinen, traditioihin tai kansan hyväksyntään perustuva oikeutus suorittaa tehtäviä ja olla olemassa
2. (oikeustiede) laillinen oikeutus, laillisuus; aviollinen syntyperä

Etymologia

ranskan sanasta légitimité

Käännökset

1. hallitsevan henkilön tai ryhmän moraalinen, traditioihin tai kansan hyväksyntään perustuva oikeutus

englanti: legitimacy galego: lexitimidade f. portugali: legitimidade f.

ranska: légitimité ruotsi: legitimitet

Liittyvät sanat

• mandaatti

Sanueen sanat

• substantiivit: legitiimi

Aiheesta muualla

• legitimiteetti Kielitoimiston sanakirjassa
• legitimiteetti Tieteen termipankissa