mandaatti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mandaatti (5-C)

  1. toimeksianto, toimeksisaanti, valtuutus, etenkin demokraattisessa järjestelmässä kansalta saatu oikeutus johtaa maata
    Presidentti Kabila nimittää väliaikaishallituksen, jonka mandaatti kestää siihen saakka, kunnes demokraattiset vaalit on määrä järjestää kahden vuoden kuluttua.
  2. maalle annettu valtuus hallita jotakin toista maata tai aluetta
    YK:n turvallisuusneuvosto on äänestänyt tiistaina Yhdysvaltain johtamien joukkojen mandaatista Irakissa.
  3. mandaatilla hallittu huoltohallintoalue
    Brittiläinen Palestiinan mandaatti
  4. oikeudellinen toimeksianto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmɑ̝ndɑ̝ːt̪ːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mandaatti mandaatit
genetiivi mandaatin mandaattien
(mandaattein)
partitiivi mandaattia mandaatteja
akkusatiivi mandaatti;
mandaatin
mandaatit
sisäpaikallissijat
inessiivi mandaatissa mandaateissa
elatiivi mandaatista mandaateista
illatiivi mandaattiin mandaatteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mandaatilla mandaateilla
ablatiivi mandaatilta mandaateilta
allatiivi mandaatille mandaateille
muut sijamuodot
essiivi mandaattina mandaatteina
translatiivi mandaatiksi mandaateiksi
abessiivi mandaatitta mandaateitta
instruktiivi mandaatein
komitatiivi mandaatteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo mandaati-
vahva vartalo mandaatti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

mandaattialue

Aiheesta muualla[muokkaa]