nukke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nukke (8-A)

  1. usein ihmishahmoa esittävä lelu tai esine

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnukke/
  • tavutus: nuk‧ke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nukke nuket
genetiivi nuken nukkejen
(nukkein)
partitiivi nukkea nukkeja
akkusatiivi nukke;
nuken
nuket
sisäpaikallissijat
inessiivi nukessa nukeissa
elatiivi nukesta nukeista
illatiivi nukkeen nukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nukella nukeilla
ablatiivi nukelta nukeilta
allatiivi nukelle nukeille
muut sijamuodot
essiivi nukkena nukkeina
translatiivi nukeksi nukeiksi
abessiivi nuketta nukeitta
instruktiivi nukein
komitatiivi nukkeine-
+ omistusliite

Huomautukset[muokkaa]

  • Sana on vanhastaan taivutettu monikon genetiivissä muodossa nukkien pohjautuen sanan murteelliseen muotoon nukki.[1]

Etymologia[muokkaa]

  • luultavasti verbistä nukkua.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

käsinukke, maatuskanukke, mainosnukke, mallinukke, muotinukke, nivelnukke, nukenkaulus, nukenvaate, nukkeanimaatio, nukke-elokuva, nukkefilmi, nukkehallitsija, nukkehallitus, nukkekoti, nukkeleikki, nukkepresidentti, nukketaiteilija, nukketalo, nukketeatteri, paperinukke, poikanukke, posliininukke, riepunukke, räsynukke, sovitusnukke, sätkynukke, teatterinukke, vahanukke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nukke Kielitoimiston sanakirjassa
  • nukke Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lehtinen, Raija: Nukkejen ja nallejen asialla. Kielikello, 1982, nro 1. Kotimaisten kielten keskus. Artikkelin verkkoversio.