norja

Wikisanakirjasta
Katso myös: Norja

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

norja (10) (komparatiivi norjempi, superlatiivi norjin) (taivutus[luo])

  1. notkea, taipuisa, vetreä (esiintyy eritoten runokielessä).
    Vastasten tulee olla norjia.
    norja vartalo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnorjɑ/
  • tavutus: nor‧ja

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

norja
Kielikoodit
ISO 639-1:no
ISO 639-2:
ISO 639-3:
Wikisanakirja
Aineisto:Norjan kieli

norja (10)

  1. norjan kieli, Norjassa puhuttava taustaltaa germaanis-skandinaavinen kieli (kielitunnus: no)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi norja
genetiivi norjan
partitiivi norjaa
akkusatiivi norja;
norjan
sisäpaikallissijat
inessiivi norjassa
elatiivi norjasta
illatiivi norjaan
ulkopaikallissijat
adessiivi norjalla
ablatiivi norjalta
allatiivi norjalle
muut sijamuodot
essiivi norjana
translatiivi norjaksi
abessiivi norjatta
instruktiivi
komitatiivi norjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo norja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]