norska

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Islanti[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

norska

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva akkusatiivimuoto adjektiivista norskur
  2. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin vahva akkusatiivimuoto adjektiivista norskur
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivi-, datiivi- ja genetiivimuoto adjektiivista norskur
  4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko nominatiivimuoto adjektiivista norskur
  5. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivi-, akkusatiivi-, datiivi- ja genetiivimuoto adjektiivista norskur

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi norska norskan
akkusatiivi norsku norskuna
datiivi norsku norskunni
genetiivi norsku norskunnar

norska f. (ei monikkoa)

  1. norjan kieli

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

norska

  1. (taivutusmuoto) monikon vahva ja heikko muoto sanasta norsk
  2. (taivutusmuoto) yksikön heikko muoto sanasta norsk

Substantiivi[muokkaa]

norska (1) (yks. määr. norskan [luo], mon. epämäär. norskor [luo], mon. määr. norskorna [luo])

  1. norjalainen (naispuolinen)
  2. (ei monikkoa) norjan kieli

Liittyvät sanat[muokkaa]