norjalainen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
norjalainen (38) (komparatiivi norjalaisempi, superlatiivi norjalaisin) (taivutus [luo])
- Norjasta peräisin oleva tai Norjaan liittyvä
Etymologia[muokkaa]
sanan Norja vartalosta Norja- ja suffiksista -lainen
Käännökset[muokkaa]
1. adjektiivi
Substantiivi[muokkaa]

norjalainen (38)
- pysyvästi Norjassa asuva henkilö
- Norjan kansalainen
- syntyperältään norjalainen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈnorjɑˌlɑi̯nen/
- tavutus: nor‧ja‧lai‧nen
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | norjalainen | norjalaiset |
genetiivi | norjalaisen | norjalaisten norjalaisien |
partitiivi | norjalaista | norjalaisia |
akkusatiivi | norjalainen; norjalaisen |
norjalaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | norjalaisessa | norjalaisissa |
elatiivi | norjalaisesta | norjalaisista |
illatiivi | norjalaiseen | norjalaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | norjalaisella | norjalaisilla |
ablatiivi | norjalaiselta | norjalaisilta |
allatiivi | norjalaiselle | norjalaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | norjalaisena (norjalaisna) |
norjalaisina |
translatiivi | norjalaiseksi | norjalaisiksi |
abessiivi | norjalaisetta | norjalaisitta |
instruktiivi | – | norjalaisin |
komitatiivi | – | norjalaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | norjalaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
norjalais- |
Käännökset[muokkaa]
2. substantiivi
|