miina
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]miina (9)
- maastoon tai vesistöön asetettava taisteluväline, joka räjähtää herätteestä
- (biologia) miinaajaperhosen toukan lehden pintakerrosten väliin tekemä käytävä
- (kuvaannollisesti, puhekieltä) jätös, ulostekasa (erityisesti koiran)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmiːnɑ/, [ˈmiːnɑ]
- tavutus: mii‧na
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | miina | miinat |
| genetiivi | miinan | miinojen (miinain) |
| partitiivi | miinaa | miinoja |
| akkusatiivi | miina; miinan |
miinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | miinassa | miinoissa |
| elatiivi | miinasta | miinoista |
| illatiivi | miinaan | miinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | miinalla | miinoilla |
| ablatiivi | miinalta | miinoilta |
| allatiivi | miinalle | miinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | miinana | miinoina |
| translatiivi | miinaksi | miinoiksi |
| abessiivi | miinatta | miinoitta |
| instruktiivi | – | miinoin |
| komitatiivi | – | miinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | miina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. taisteluväline
2. perhosen toukan tekemä käytävä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: miinata, miinoittaa
Yhdyssanat
[muokkaa]aikamiina, ajomiina, ankkurimiina, herätemiina, jalkaväkimiina, kosketusmiina, kylkimiina, liukumiina, magneettimiina, merimiina, miinaharava, miinakenttä, miinalaiva, miinanlasku, panssarimiina, pohjamiina, polkumiina, sakaramiina, sarvimiina, sirotemiina, tähysmiina, ydinmiina