jätös
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jätös (39)
- uloste, erityisesti villieläimen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjæt̪øs/
- tavutus: jä‧tös
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jätös | jätökset |
| genetiivi | jätöksen | jätösten jätöksien |
| partitiivi | jätöstä | jätöksiä |
| akkusatiivi | jätös; jätöksen |
jätökset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jätöksessä | jätöksissä |
| elatiivi | jätöksestä | jätöksistä |
| illatiivi | jätökseen | jätöksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jätöksellä | jätöksillä |
| ablatiivi | jätökseltä | jätöksiltä |
| allatiivi | jätökselle | jätöksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jätöksenä | jätöksinä |
| translatiivi | jätökseksi | jätöksiksi |
| abessiivi | jätöksettä | jätöksittä |
| instruktiivi | – | jätöksin |
| komitatiivi | – | jätöksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jätökse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
jätös- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jätös Kielitoimiston sanakirjassa