metsikkö
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
- pienehkö metsä tai metsän osa, jonka jokin sen ominaisuus, kuten ikä, tiheys, puulaji, erottaa sen ympäröivästä metsästä tai tiluslajeista
- Metsikön koko vaihtee yleensä alle hehtaarista kymmeniin hehtaareihin.
- Metsikkö on metsänhoidon perusyksikkö metsien käytössä ja käytön suunnittelussa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmet̪sikːø/
- tavutus: met‧sik‧kö
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | metsikkö | metsiköt |
| genetiivi | metsikön | metsiköiden metsiköitten metsikköjen |
| partitiivi | metsikköä | metsikköjä metsiköitä |
| akkusatiivi | metsikkö; metsikön |
metsiköt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | metsikössä | metsiköissä |
| elatiivi | metsiköstä | metsiköistä |
| illatiivi | metsikköön | metsikköihin metsiköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | metsiköllä | metsiköillä |
| ablatiivi | metsiköltä | metsiköiltä |
| allatiivi | metsikölle | metsiköille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | metsikkönä | metsikköinä metsiköinä |
| translatiivi | metsiköksi | metsiköiksi |
| abessiivi | metsiköttä | metsiköittä |
| instruktiivi | – | metsiköin |
| komitatiivi | – | metsikköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | metsikö- | |
| vahva vartalo | metsikkö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]koivumetsikkö, metsikköboniteetti, metsikkötutkimus, mäntymetsikkö
Aiheesta muualla
[muokkaa]- metsikkö Kielitoimiston sanakirjassa
- metsikkö Tieteen termipankissa
- Artikkeli 706 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa