koivikko
Katso myös: Koivikko |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkoi.ʋik.ko/
- tavutus: koi‧vik‧ko
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koivikko | koivikot |
genetiivi | koivikon | koivikoiden koivikoitten koivikkojen |
partitiivi | koivikkoa | koivikkoja koivikoita |
akkusatiivi | koivikko; koivikon |
koivikot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koivikossa | koivikoissa |
elatiivi | koivikosta | koivikoista |
illatiivi | koivikkoon | koivikkoihin koivikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koivikolla | koivikoilla |
ablatiivi | koivikolta | koivikoilta |
allatiivi | koivikolle | koivikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koivikkona | koivikkoina koivikoina |
translatiivi | koivikoksi | koivikoiksi |
abessiivi | koivikotta | koivikoitta |
instruktiivi | – | koivikoin |
komitatiivi | – | koivikkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | koiviko- | |
vahva vartalo | koivikko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. metsäalue, jossa kasvaa ainoastaan tai pääasiassa koivuja
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: koivikkoinen