luuska

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luuska (10)

  1. (halventava) laiha, huono hevonen
  2. (arkikieltä, halventava) irrallista elämää viettävä nainen, erityisesti katunainen
  3. (arkikieltä, halventava) (varsinkin ruma) vanha nainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈluːskɑ/
  • tavutus: luus‧ka

Etymologia[muokkaa]

Venäjän sanasta лошадь ‎(lóšad) ’hevonen’ < turkista (alaşa ’kuormahevonen’). Suomen sanan kielteiseen sävyyn on mahdollisesti vaikuttanut assosiaatio luisevuuteen.[1]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luuska luuskat
genetiivi luuskan luuskien
(luuskain)
partitiivi luuskaa luuskia
akkusatiivi luuska;
luuskan
luuskat
sisäpaikallissijat
inessiivi luuskassa luuskissa
elatiivi luuskasta luuskista
illatiivi luuskaan luuskiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luuskalla luuskilla
ablatiivi luuskalta luuskilta
allatiivi luuskalle luuskille
muut sijamuodot
essiivi luuskana luuskina
translatiivi luuskaksi luuskiksi
abessiivi luuskatta luuskitta
instruktiivi luuskin
komitatiivi luuskine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luuska Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.