irrallinen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
irrallinen (38) (komparatiivi irrallisempi, superlatiivi irrallisin) (taivutus [luo])
- irrallaan oleva
- Lauseeseen liittyvä irrallinen huomautus erotetaan usein pilkkujen sijasta molemmin puolin ajatusviivalla.
- Irrallinen johto roikkui pöydänreunalla.
- (kuvaannollisesti) erillinen, muuhun liittymätön
- irrallinen kommentti
- (kuvaannollisesti) sosiaalisesti sidokseton tai sitoutumaton
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈirːɑlˌlinen/
- tavutus: ir‧ral‧li‧nen
Etymologia[muokkaa]
johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta (irra- + -llinen), josta ovat peräisin myös sanat irrottaa, irralla sekä mahdollisesti irstas[1]
Käännökset[muokkaa]
1. irrallaan oleva
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusanat irrottaa, irstas