irrallinen

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

irrallinen (38) (komparatiivi irrallisempi, superlatiivi irrallisin) (taivutus)

  1. irrallaan oleva
    Lauseeseen liittyvä irrallinen huomautus erotetaan usein pilkkujen sijasta molemmin puolin ajatusviivalla.
    Irrallinen johto roikkui pöydänreunalla.
  2. (kuvaannollisesti) erillinen, muuhun liittymätön
    irrallinen kommentti

Etymologia[muokkaa]

johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta (irra- + -llinen), josta on myös peräisin sanat irrottaa, irralla sekä mahdollisesti irstas[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusanat irrottaa, irstas