irrallinen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

irrallinen (38) (komparatiivi irrallisempi, superlatiivi irrallisin) (taivutus [luo])

  1. irrallaan oleva
    Lauseeseen liittyvä irrallinen huomautus erotetaan usein pilkkujen sijasta molemmin puolin ajatusviivalla.
    Irrallinen johto roikkui pöydänreunalla.
  2. (kuvaannollisesti) erillinen, muuhun liittymätön
    irrallinen kommentti

Etymologia[muokkaa]

johdos balttilaisperäisestä *irta-vartalosta (irra- + -llinen), josta on myös peräisin sanat irrottaa, irralla sekä mahdollisesti irstas[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusanat irrottaa, irstas