lapio
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]lapio (3)
- kaivamiseen tai luomiseen käytettävä työkalu, jossa on käyttöä varten muotoiltu lapa
- Suomalaisen lapion varren päässä on yleensä ponsi.
- (eläintiede) hirven sarvityyppi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑ.pi.o/
- tavutus: la‧pi‧o
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lapio | lapiot |
| genetiivi | lapion | lapioiden lapioitten |
| partitiivi | lapiota | lapioita |
| akkusatiivi | lapio; lapion |
lapiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lapiossa | lapioissa |
| elatiivi | lapiosta | lapioista |
| illatiivi | lapioon | lapioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lapiolla | lapioilla |
| ablatiivi | lapiolta | lapioilta |
| allatiivi | lapiolle | lapioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lapiona | lapioina |
| translatiivi | lapioksi | lapioiksi |
| abessiivi | lapiotta | lapioitta |
| instruktiivi | – | lapioin |
| komitatiivi | – | lapioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lapio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. työkalu kaivamiseen tai luomiseen
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: lapiollinen
- verbit: lapioida
Yhdyssanat
[muokkaa]autolapio, hiekkalapio, istutuslapio, jyvälapio, kakkulapio, kenttälapio, kuuppalapio, lapiokalastaja, lapiomies, lapionpisto, lapionvarsi, lapiorullaäes, lapiosarvinen, leipälapio, leivoslapio, lumilapio, ojalapio, puutarhalapio, rautalapio, rikkalapio, salaojalapio
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 335. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.