lopata

Suomi

Verbi

lopata (73-B) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) lopettaa; loppua

   Innostus loppasi siihen paikkaan.

2. (murteellinen) iskeä, lyödä

   Sodan jälkeen Varko tuli vastaan Mikkelissä ja heti tunnisti. Loppasi oikein kättä ja juteltiin siinä menneistä, Pulkkinen muistelee. (hymy.fi)

   Päivä kuitenkin päättyi suloisella evankeliumilla, kun äiti lopuksi sieppasi Aukustin edestä aapisen, löi loppasi sillä Aukustia päähän ja sanoi: »Saat minun puolestani kasvaa kuin ovampolainen ja papiaani.» (Pikku Ihmisiä, Teuvo Pakkala, 1913)

   Pikaisesti asiani esiteltyäni hän vain loppasi luurin kiinni eikä enää kuulunut mitään. (keskustelupalstaviesti)

3. (murteellinen) syödä, ahmia
4. (kansanomainen) lobata

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: loppaaminen

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	lòpata	lòpate
genetiivi	lòpatē	lȍpātā
datiivi-lokatiivi	lòpati	lòpatama
akkusatiivi	lòpatu	lòpate
vokatiivi	lopato	lòpate
instrumentaali	lòpatōm	lòpatama

lòpata f.  (deminutiivi lòpatica)

1. lapio

Ääntäminen

• IPA: /'lǒpata/, mon. gen. /'lôpaːtaː/

Liittyvät sanat

• lopatast, lopatar, lopataš

Aiheesta muualla

• lòpata Hrvatski jezični portal
• lòpata Školski rječnik hrvatskoga jezika

Sloveeni

Substantiivi

lopata f.

1. lapio

Tšekki

Substantiivi

lopata f.

1. lapio