lopata

Katso myös: łopata

Suomi

Verbi

lopata (73-B) (taivutus[luo])

1. (puhekieltä) lopettaa; loppua

   Innostus loppasi siihen paikkaan.

2. (murteellinen) iskeä, lyödä

   Sodan jälkeen Varko tuli vastaan Mikkelissä ja heti tunnisti. Loppasi oikein kättä ja juteltiin siinä menneistä, Pulkkinen muistelee. (hymy.fi)

   Päivä kuitenkin päättyi suloisella evankeliumilla, kun äiti lopuksi sieppasi Aukustin edestä aapisen, löi loppasi sillä Aukustia päähän ja sanoi: »Saat minun puolestani kasvaa kuin ovampolainen ja papiaani.» (Pikku Ihmisiä, Teuvo Pakkala, 1913)

   Pikaisesti asiani esiteltyäni hän vain loppasi luurin kiinni eikä enää kuulunut mitään. (keskustelupalstaviesti)

3. (murteellinen) syödä, ahmia
4. (kansanomainen) lobata

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: loppaaminen

Kroaatti

Substantiivi

lòpata f.  (monikko lòpate, mon. gen. lȍpātā, deminutiivi lòpatica)

1. lapio

Ääntäminen

• IPA: /'lǒpata/, mon. gen. /'lôpaːtaː/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	lopata	lopate
genetiivi	lopate	lopata
datiivi-lokatiivi	lopati	lopatama
akkusatiivi	lopatu	lopate
vokatiivi	lopato	lopate
instrumentaali	lopatom	lopatama

Liittyvät sanat

• lopatast, lopatar, lopataš

Aiheesta muualla

• lòpata Hrvatski jezični portal
• lòpata Školski rječnik hrvatskoga jezika

Sloveeni

Substantiivi

lopata f.

1. lapio

Tšekki

Substantiivi

lopata f.

1. lapio