kusi

Katso myös: kuŝi

Suomi

Substantiivi

kusi (24)

1. (alatyyliä) virtsa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkusi/, [ˈkʷusi]

• tavutus: ku‧si

Etymologia

• ilmeisesti ikivanha suomalaisugrilainen sana, ainakin kantasuomen vanhinta sanastoa. Vielä 1800-luvulla sana oli tyyliltään neutraali ja yleiskielen lisäksi käytössä muun muassa lääketieteessä, mutta on sittemmin muuttunut alatyyliseksi, minkä takia sen on yleiskielessä enimmäkseen korvannut sana virtsa.

Käännökset

1. virtsa

arabia: شخاخ (shokhākh), بول (būl) englanti: piss espanja: meada f., pis m. hollanti: pis iiri: mún italia: piscio m., piscia f. japani: 小便 (shōben) kiina: 小便 (xiǎobiàn) korea: 오줌 (ojum), 小便 (sobyeon) kurdi: mîz liivi: kuž

makedonia: мочка (móčka) persia: شاش (shash) pohjoissaame: gožža, gužža portugali: mijo m. puola: siki mon. ranska: pisse f., (olla kusessa) être dans la merde ruotsi: piss n saksa: Pisse f. tanska: pis venäjä: моча, ссаки (ssáki) mon., сцаки (stsáki) mon. viro: kusi

Liittyvät sanat

• tervan kusi

Synonyymit

• pissa, pissi, pisu, liri, urea

Johdokset

• adjektiivit: kusinen
• substantiivit: kusiainen
• verbit: kusettaa, kusta

Yhdyssanat

• kusiaivo, kusihätä, kusilaari, kusiluistin, kusimulkku, kusimutteri, kusipaska, kusiputka, kusipää, kusirakko, kusitorvi

Anagrammit

• isku, kisu, uksi

Idiomit

• olla kusella
  1. olla virtsaamassa
• olla kusessa
  1. olla pulassa, hädässä
• olla (kuin) kusi sukassa
  1. olla hyvin hiljaa ja huomaamattomasti, varoa ärsyttämästä
  2. olla jännittynyt sen suhteen, mitä tulee tapahtumaan/miten asia etenee

Aiheesta muualla

• kusi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 612 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

kusi

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kusta

Puola

Verbi

kusi

1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kusić

Substantiivi

kusi

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta kusy
2. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta kusy

Adjektiivi

kusi

1. (taivutusmuoto) nominatiivin maskuliinin monikko sanasta kusy
2. (taivutusmuoto) vokatiivin maskuliinin monikko sanasta kusy

Viro

Substantiivi

kusi (gen kuse, part kust)

1. (fysiologia) virtsa

   Analüüsil leiti kuses suhkrut.

   Analyysissä löydettiin virtsasta sokeria.

2. pissa; kusi

Taivutus

• ÕS 2006 tyyppi 5 (tuli) [vanha taivutustyyppi]
• Yksikön illatiivi kusesse, ei aditiivia

Huomautukset

• sävyltään paljon neutraalimpi kuin suomen kusi

Liittyvät sanat

• kusema

Synonyymit

• (neutraali) uriin
• (eufemismi, lastenkieli) piss, pissu
• (slangia, alatyyliä) virts

Yhdyssanat

• kusepeetus, kusepõis