kusi

Suomi

Substantiivi

kusi (24)

1. (alatyyliä) virtsa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkusi/, [ˈkʷusi]
• tavutus: ku‧si

Etymologia

• ilmeisesti ikivanha suomalaisugrilainen sana, ainakin kantasuomen vanhinta sanastoa; vielä 1800-luvulla sana oli tyyliltään neutraali ja yleiskielen lisäksi käytössä muun muassa lääketieteessä, mutta on sittemmin muuttunut alatyyliseksi, minkä takia sen on yleiskielessä enimmäkseen korvannut sana virtsa.

Käännökset

1. virtsa

arabia: شخاخ (shokhākh), بول (būl) englanti: piss espanja: meada f., pis m. hollanti: pis iiri: mún italia: piscio m., piscia f. japani: 小便 (shōben) kiina: 小便 (xiǎobiàn) korea: 오줌 (ojum), 小便 (sobyeon) kurdi: mîz liivi: kuž

makedonia: мочка (móčka) persia: شاش (shash) pohjoissaame: gožža, gužža portugali: mijo m. puola: siki mon. ranska: pisse f., (olla kusessa) être dans la merde ruotsi: piss n saksa: Pisse f. tanska: pis venäjä: моча, ссаки (ssáki) mon., сцаки (stsáki) mon. viro: kusi

Liittyvät sanat

• urea

Synonyymit

• pissa, pissi, pisu, liri

Johdokset

• adjektiivit: kusinen
• substantiivit: kusiainen
• verbit: kusettaa, kusta

Yhdyssanat

• kusiaivo, kusihätä, kusilaari, kusiluistin, kusimulkku, kusimutteri, kusipaska, kusiputka, kusipää, kusirakko, kusitorvi, tervankusi

Anagrammit

• isku, kisu, uksi

Idiomit

• olla kusella
  1. olla virtsaamassa
• olla kusessa
  1. olla ongelmissa, pulassa, hädässä
• olla kuin kusi sukassa
  1. olla hyvin hiljaa ja huomaamattomasti, varoa ärsyttämästä
  2. olla jännittynyt sen suhteen, mitä tulee tapahtumaan/miten asia etenee

Aiheesta muualla

• kusi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 612 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Verbi

kusi

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kusta

Kroatia

Adjektiivi

kusi

1. monikon maskuliinimuoto sanasta kus
2. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin ja vokatiivin määräinen maskuliinimuoto sanasta kus
3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin määräinen eloton maskuliinimuoto sanasta kus

Puola

Adjektiivi

kusi

1. nominatiivin maskuliinin monikko sanasta kusy
2. (taivutusmuoto) vokatiivin maskuliinin monikko sanasta kusy

Substantiivi

kusi

1. monikon nominatiivimuoto sanasta kusy
2. monikon vokatiivimuoto sanasta kusy

Verbi

kusi

1. yksikön 3. persoonan preesens verbistä kusić

Viro

Substantiivi

kusi (gen kuse, part kust)

1. (fysiologia) virtsa

   Analüüsil leiti kuses suhkrut.

   Analyysissä löydettiin virtsasta sokeria.

2. pissa; kusi

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 20 (süli) süli

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kusi	kused
genetiivi	kuse	kusede
partitiivi	kust	kusesid
illatiivi	kusesse	kusedesse
inessiivi	kuses	kusedes
elatiivi	kusest	kusedest
allatiivi	kusele	kusedele
adessiivi	kusel	kusedel
ablatiivi	kuselt	kusedelt
translatiivi	kuseks	kusedeks
terminatiivi	kuseni	kusedeni
essiivi	kusena	kusedena
abessiivi	kuseta	kusedeta
komitatiivi	kusega	kusedega

Huomautukset

• sävyltään paljon neutraalimpi kuin vastaava suomen sana kusi

Liittyvät sanat

• kusema

Synonyymit

• (neutraali) uriin
• (eufemismi, lastenkieltä) piss, pissu
• (slangia, alatyyliä) virts

Yhdyssanat

• kusepeetus, kusepõis