hiljaa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

hiljaa (komparatiivi hiljempaa, ei superlatiivia)

  1. ääntä pitämättä tai vähäisellä äänellä; (mahdollisimman) äänettömästi
    Puhu hiljaa!
    Yritä olla hiljaa, ettei kukaan kuule meidän olevan täällä.
    Pojat hiipivät hiljaa oksien rasahtelua välttäen.
  2. vaiti
    Ole hiljaa!
  3. hitaasti, rauhallisesti, verkkaisesti; vähitellen, hissukseen
    Aja hiljaa tuohon mutkaan, siinä on liukasta.
    Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa.
    Päivä kului hiljaa iltaan.
    Nuotio sai hiipua hiljaa.
    Hiljaa hivuttautuen hän pääsi livahtamaan sisään.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhiljɑː/
  • tavutus: hil‧jaa

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • hiljaa kuin huopatossutehtaalla.
  • hiljaa hyvä tulee.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hiljaa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana hiljaa.