hiljaa

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

hiljaa (komparatiivi hiljempaa, ei superlatiivia)

  1. vähäisellä äänellä
    Puhu hiljaa!
    Yritä olla hiljaa, ettei kukaan kuule meidän olevan täällä.
  2. ääntä pitämättä, äänettömästi
    Ole hiljaa!
    Pojat hiipivät hiljaa oksien rasahtelua välttäen.
  3. hitaasti
    Aja hiljaa tuohon mutkaan, siinä on liukasta.
    Päivä kului hiljaa iltaan.
    Nuotio sai hiipua hiljaa.
  4. vähitellen
    Hiljaa hivuttautuen hän pääsi livahtamaan sisään.

Etymologia[muokkaa]

Partitiivi hilja-vartalosta, joka on ehkä germaaninen laina[1]. Hilja-vartalon muita muotoja ja johdoksia ovat esim. hiljainen, hiljan, hiljattain ja hiljetä.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hiirenhiljaa, pikkuhiljaa, puolihiljaa

Idiomit[muokkaa]

  • Hiljaa kuin huopatossutehtaalla.
  • Hiljaa hyvä tulee.


Aiheesta muualla[muokkaa]

  • Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. hakusana hiljaa