kuru

Suomi

Substantiivi

kuru (1)

1. (geologia) veden uurtama kapea syvä laakso: tunturirotko

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuru/

Tavutus

• tavutus: ku‧ru

Etymologia

• Vrt. saamen kielten samaa tarkoittavat sanat

Käännökset

1. tunturirotko

pohjoissaame: skurču

ruotsi: klyftdal

Liittyvät sanat

• (tunturirotko) autti, kuurma

Yhdyssanat

• tunturikuru

Substantiivi

kuru (1)

1. prionin aiheuttama etenevä ja tappava aivosairaus, jota esiintyi Papua-Uudessa-Guineassa eräiden heimojen, erityisesti foren, jäsenillä ennen kuin nämä lakkasivat harjoittamasta rituaalista ihmissyöntiä

Etymologia

• suoralaina englannista

Käännökset

2. patologia

englanti: kuru iiri: kuru m.

portugali: kuru m. ranska: kuru m.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (sairaus) naurutauti

Aiheesta muualla

• kuru Kielitoimiston sanakirjassa

Alasorbi

Substantiivi

kuru

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta kura
2. yksikön instrumentaalimuoto sanasta kura

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuru/

Englanti

Substantiivi

kuru (ei monikkoa)

1. kuru (tauti)

Etymologia

• suoralaina foren kielen sanasta kuru (’tärisevä kuolema’)

Ääntäminen

• (brittienglantia) /ˈkʊɹuː/

Liittyvät sanat

Synonyymit

• laughing death, laughing sickness

Esperanto

Verbi

kuru kuru

1. verbistä kuri

Fidži

Substantiivi

kuru (monikko kurukuru)

1. ukkosenjylinä

Etymologia

• oseanialaisesta kantakielestä < malaijilais-polynesialaisen kantakielen sanasta *kuʀuq

Fore

Substantiivi

kuru

1. kuru (tauti)

Iiri

Substantiivi

kuru m.

1. kuru (tauti)

Japani

Latinisointi

kuru

1. rōmaji-transkriptio sanasta くる

Ketšua

Substantiivi

kuru

1. mato

Latvia

Pronomini

kuru

1. yksikön akkusatiivin maskuliinimuoto sanasta kurš
2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin feminiinimuoto sanasta kurš
3. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalin maskuliinimuoto sanasta kurš
4. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaalin feminiinimuoto sanasta kurš
5. (taivutusmuoto) monikon genetiivin maskuliinimuoto sanasta kurš
6. (taivutusmuoto) monikon genetiivin feminiinimuoto sanasta kurš

Verbi

kuru

1. indikatiivin yksikön 1. persoonan preesens verbistä kurt

Maori

Substantiivi

kuru

1. malaijienleipäpuu

Portugali

Substantiivi

kuru m. (ei monikkoa)

1. kuru (tauti)

Puola

Substantiivi

kuru

1. yksikön genetiivimuoto sanasta kur

Ranska

Substantiivi

kuru m. (monikko kurus[luo])

1. kuru (tauti)

Turkki

Adjektiivi

kuru

1. kuiva
2. pelkkä
3. (ihmisestä) hyvin laiha
4. sellainen, mikä on ehtynyt

Etymologia

• muinaisturkin sanasta kurıg

Substantiivi

kuru

1. yksikön akkusatiivin määräinen muoto sanasta kur

Viro

Substantiivi

kuru

1. syrjäseutu
2. kapea käytävä
3. (geologia) kuru
4. kuru (tauti)