kuono

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuono (1)

  1. koiran ja joidenkin muiden eläinten pitkänomainen pään osa, jonka kärjessä ovat nenän sieraimet ja sisällä suu
  2. (arkikieltä, halventava) ihmisen kasvot, etenkin kasvoihin lyömisen yhteydessä
    vetää kuonoon, tintata kuonoon, saada kuonoonsa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo̯no/
  • tavutus: kuo‧no

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuono kuonot
genetiivi kuonon kuonojen
partitiivi kuonoa kuonoja
akkusatiivi kuono;
kuonon
kuonot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuonossa kuonoissa
elatiivi kuonosta kuonoista
illatiivi kuonoon kuonoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuonolla kuonoilla
ablatiivi kuonolta kuonoilta
allatiivi kuonolle kuonoille
muut sijamuodot
essiivi kuonona kuonoina
translatiivi kuonoksi kuonoiksi
abessiivi kuonotta kuonoitta
instruktiivi kuonoin
komitatiivi kuonoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kuonokoppa, mutakuono, sarvikuono

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuono Kielitoimiston sanakirjassa