kuono
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuono (1)
- koiran ja joidenkin muiden eläinten pitkänomainen pään osa, jonka kärjessä ovat nenän sieraimet ja sisällä suu
- (arkikieltä, halventava) ihmisen kasvot, etenkin kasvoihin lyömisen yhteydessä
- vetää kuonoon, tintata kuonoon, saada kuonoonsa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuo̯no/
- tavutus: kuo‧no
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuono | kuonot |
| genetiivi | kuonon | kuonojen |
| partitiivi | kuonoa | kuonoja |
| akkusatiivi | kuono; kuonon |
kuonot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuonossa | kuonoissa |
| elatiivi | kuonosta | kuonoista |
| illatiivi | kuonoon | kuonoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuonolla | kuonoilla |
| ablatiivi | kuonolta | kuonoilta |
| allatiivi | kuonolle | kuonoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuonona | kuonoina |
| translatiivi | kuonoksi | kuonoiksi |
| abessiivi | kuonotta | kuonoitta |
| instruktiivi | – | kuonoin |
| komitatiivi | – | kuonoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuono- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuono Kielitoimiston sanakirjassa